Kaarista noin joka kolmas oli jostain kohtaa rikki. Erityisesti viisvitosen syvään pilssiin ulottuneet kaaret, jotka ovat jatkuvasti olleet märkiä olivat lahonneet pahasti. Osa kaarista oli murtunut luultavasti jo asennusvaiheessa ja murtumakohdasta oli laho alkanut tehdä tuhojaan.
Pohdittavaa aiheuttti erityisesti tiukat mutkat rungossa. Saarnikaarta on aika vaikea saada taipumaan kauniisti pitkin kylkeä, vaikka niitä oli liotettu ja pasutettu. (Pasu, eli höyrytysputki rakennettiin ilmastointiputkesn pätkästä, johon pyöräytettiin lämpöeristettä ja asennettiin tapettihöyrytin tuottamaan lämpöä ja höyryä.)
Muutama kaari tehtiin siten, että kaarta halkaistiin pahimman mutkan matkalta. Muuten teimme korjauksen viistoliitoksella jatkamalla suoraan. Kokonaisia kaaria ei vaihdettu, vaan ainoastaan vaurioitunut osa. Kaaret kiinnitettiin niittaamalla ja ruuveilla. Niittejä käytettiin erityisesti liitoksen kohdalla, sillä viistetyssä kaaressa ei ruuvit olisi pitäneet.
Viisteet työstettiin nauhahiomakoneella. Tavoitteena oli saada ainakin viisi niittiä viisteen matkalle.
Höyrytetty kaariaihio kopautetaan paikalleen emäpuussa olevaan koloon. Sitten kaari poljetaan paikalleen. Tiimityötä: yksi vääntää kaarta ja toinen on ulkopuolella ruuvaamassa tai avustamassa niittauksessa.
Pari valmista kaarta.
Aika siisti jatkos. Tähän vielä muutama niitti.
Aina ei mene hommat putkeen: puu on yllätyksellinen materiaali ja hukkaprosentti välillä turhauttavan korkea.
Tiukimpien mutkien kohdalla käytettiin tällaista apulaitetta, jolla saatiin kaarta mutkalle ennen sen asettamista paikalleen.
Kaaritusta oli korjattu ennenkin. Vanhat, siististi tehdyt sisarkaaret jätettiin paikalleen.
Emäpuun kolo, johon kaari uppoaa alapäästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti