maanantai 6. kesäkuuta 2016

Viimein vesille!

16. heinäkuuta 2015 oltiin sitten niin pitkällä, että oli aika tilata nosturiauto ja viedä vene omaan elementtiinsä. Varsin juhlallinen hetki reilun kahden vuoden kunnostusprojektin jälkeen. Hanke oli aloitettu tutustumalla veneeseen Loviisassa helmikuussa 2013.


Vene suostui kellumaan pumppujen avustuksella saman tien, eikä kannatteluapua tarvittu. Yksi tehokas uppopumppu oli kyllä tarpeen. Myöhemmin asennettiin akkukäyttöinen pilssipumppu.




Vanhat ruotsalaiset purjeet saivat kelvata aluksi, näillä päästiin ainakin eteenpäin.



Neitsytpurjehdus tehtiinkin samantien Ristiinasta Etelä-Saimaalta Savonlinnan kautta Varkauteen. Sää suosi hetkittäin ja purjeet veivät eteenpäin. Pahempia vuotoja ei esiintynyt.
Matkalla sattuneesta ukkosmyräkästä ja siihen liittyneestä seikkailusta kerrotaan oma tarina aikanaan..

Pintakäsittelystä

Veneen puhdistaminen puulle oli melkoinen homma. Suunnittelija on päättänyt, että vene tulee rakentaa mahdollisimman kevyeksi, joten myös lakan ja maalin poistaminen piti tehdä hellävaroen jotta kylkien materiaalivahvuus ei ohenisi entisestään.

Varsinkin vedenalaisissa osissa näkyi monta sukupolvea erilaisia pohjamaaliratkaisuja. Veden yläpuolisiin kylkiin oli vedetty varmaankin petsiä, joka oli jäänyt kerrokseksi mahongin pinnalle. Tämä oli luultavasti aiheuttanut sen, että vanha lakkaus oli irronnut puusta ja lähti varsin helposti irti. Petsikerros taas piti kaapia käsipelillä pois kyljistä.




Puhtaaksi kaavittua pintaa olisi voinut hioa vaikka kuinka kauan, mutta huoli laudoituksen ohenemisesta aiheutti sen, että aivan kaikkea vaalentunutta puuta ei poistettu. Tämä taas aiheutti tiettyä kirjavuutta lopullisessa pinnassa.

Ero kyllästetyn ja kyllästämättömän puun välillä on joka tapauksessa melkoinen. Mahongin kyllästämiseen käytettiin itse sekoitettua pellavaöljy-mäntytärpätti-sinkkinaftenaattiseosta.

 Sutiminen alkaa olla loppusuoralla



Ensimmäiset lakkapinnat on saatu vedettyä ja näyttää jo aika hyvältä. Lakkana käytettiin Spinnakerin perusvihreää öljylakkaa, joka on osoittautunut aikaisemmissa projekteissa luotettavaksi ja edulliseksi. Vesilinjan alapuolelle laitettiin primerointi ja siniseksi sävytetty vanhanajan venemaali. Pilssi pidettiin auki viimeiseen saakka. Sillä kun on ollut tapana imeä sisäänsä irtaimia työkaluja.

Kansivanerin asennus


Alkuperäisessä konstruktiossa kantena oli mäntyrimat, joiden päälle oli vedetty ilmeisesti vernissattu purjekangas. Tämän tilalle päätettiin asentaa vanerikansi, joka päällystettiin lasikuitumatolla.

Kansivanerien sovittelemisessa paikalleen oli oma hommansa: vanerin liitoskohta piti saada osumaan kansipalkin keskelle ja reuna istumaan hyvin ylimpään kylkilautaan.

Kun vaneri lopulta ruuvattiin/liimattiin laitoihin ja leeholttiin kiinni, saatiin paljon jäykempi rakenne aikaiseksi kuin mitä vanha oli. Painoakaan ei paljoa tullut lisää.


Muutaman ruuvin joutui tässäkin ruuvaamaan. Lopputulos on kuitenkin yllättävän jämäkkä.

Kansi laminoitiin epoksilla ja lasikuiturovingilla. Seuraavaksi kiinnitettiin istuinlaatikon pisaralauta. Partaaseen asennettiin vielä mahonkilistat sulkemaan liitoskohta ja tarjoamaan vähän tarttumakohtaa purjehtijoille.
Kansi maalattuna valkoiseksi. Tähän käytettiin 2-komponenttimaalia, johon lisättiin karhennushelmiä poistamaan liukkautta.


sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Kansipalkit

Kannen tukirakenteet olivat aika lahot ja purettiin pois heti aluksi. Paikalleen jäi oikeastaan vain kansipalkkeja kannatteleva leeholtti eli balkvägare. Sekin oli aika halkeillut ja porattu täyteen reikiä rikin kiinnityksiä varten. 


Puristimia pitää olla riittävästi.


Kansikaarien päihin nakerrettiin tällaiset sinkkaukset.


Kaaren sovitus paikalleen.


Valmis tukirakenne. Tähän päälle laitetaan 9 mm vanerista kansi, joka vielä päällystetään lasikuidulla ja epoksilla.

torstai 9. lokakuuta 2014

Rimoittaminen

Koska kylkilaudoitus oli ravistunut, alkoi päivä paistaa lautojen välistä. Mahonki on puulajina sellainen, ettei se vettyessään paljoa turpoa. Niinpä raot paikattiin ajamalla sirkkelillä ura lautojen väliin ja liimaamalla epoksilla vastaava mahonkilista täytteeksi. Tarkoitus on myös pienentää lautojen elämistä: kun laudat pääsevät liikkumaan joutuvat kaaret suhteettoman rasituksen kohteeksi. Nyt kylkilaudoituksen pitäisi olla tiivis, ja kun puu vielä turpoaa hiukan on rakenne entistä jämäkämpi.

Sahaamiseen löytyi Honkkarista kätevä pienoispyöräsaha. Tähän laitettiin kaksi ohutta terää rinnakkain ja saatiin juuri sopiva ura aikaiseksi.

Uran kohdistamiseen käytettiin ohjausrimaa, joka saatiin paikalleen käyttämällä lautojen rakoon napautettuja mittapalikoita.

Aikamoista pöllyttämistä, hengityssuojain ja suojalasit ovat tarpeen.

Valmista rimoitusta vähän kauempaa.

Ja vähän lähempää.

Istuinlaatikon kehys

Istuinlaatikon kehys päätettiin tehdä vanhan istuinlaatikon osista, ainakin osittain. Lähinnä saatiin valmiina kauniisti kaartuvat tukirakenteet irroitettua, eikä niitä varten tarvinnut miettiä uusia tekniikoita. Aika erikoiselta touhu tässä kohtaa näyttää, mutta lopputulos on ihan mukavan näköinen.

Päätyihin tehtiin polviot tukemaan liitosta.

Uutta ja vanhaa tavaraa sulassa sovussa.

Istuinlaatikon pisaralista tehtiin kahdesta vanerisuikaleesta laminoimalla. Tätä varten rakennettiin jigi, jonka ympärillä vanerit liimattiin. Tekniikka lainattiin Kisenin porukoilta http://fin15kisen.blogspot.co.uk/.



Joku mystinen mitoitusvirhe tuli kuitenkin tehtyä. Tästä selvitään sievällä viistoliitoksella.

Uusi perälauta

Perälautaa varten löytyi komeaa mahonkilankkua Puukeskukselta. Taitava puuseppä olisi varmaan tehnyt perälaudan suoraan yhdestä kappaleesta, mutta tällä kertaa sahattiin lautoja joista aihio liimattiin kasaan. Liimana käytettiin Purocol-polyuretaaniliimaa. 

 Varsin yhtenäistä pintaa saatiin myös laudoista.

Perän tukikehikko tehtiin saarnista.

Istutustoimenpiteitä, osa 1

Istutustoimenpiteitä, osa 2


Kylkilaudat olivat aika heikossa kunnossa loppupäästään. Nämä kuitenkin saadaan korjattua paikallisesti.

Perälauta sisältäpäin.

Korjattu rakenne tulee tekemään perästä paljon jämäkämmän. Tähän rakennetaan vielä uudet kansikaaret.